MONILUKUTAITOA – ”KUVASANAT”

Näillä korteilla voi harjoitella kuvalukutaitoa sekä monilukutaitoa ja ihmetellä miten paljon suomenkielestä löytyykään yhdyssanoja, joiden toinen osa on ”kuva”!
“Kuvasanat” -korttipakasta löytyy lähes 100 kuvatyyppiä tai -lajia eli niitä riittää karsittavaksi tilanteiden ja oman opetusryhmän luokkatason mukaan.

Monilukutaito on laaja-alaisen osaamisen alue L4. Se linkittyy kuvataiteen tavoitteisiin T3, T7  ja T10.
Sitaatti opetussuunnitelman perusteista: ”Monilukutaito merkitsee taitoa hankkia, yhdistää, muokata, tuottaa, esittää ja arvioida tietoa eri muodoissa, eri ympäristöissä ja tilanteissa sekä erilaisten välineiden avulla.”

Kuvataiteen opetuksen tavoite T3 eri vuosiluokilla:

Vuosiluokka 1 – 2Vuosiluokka 3 – 4Vuosiluokka 7 – 9
innostaa oppilasta ilmaisemaan havaintojaan ja ajatuksiaan erilaisten kuvallisten tuottamisen tapojen avullainnostaa oppilasta ilmaisemaan havaintojaan ja ajatuksiaan kuvallisesti ja muita tiedon tuottamisen tapoja käyttäen innostaa oppilasta ilmaisemaan havaintojaan ja ajatuksiaan kuvallisesti erilaisia välineitä ja tiedon tuottamisen tapoja käyttäen eri ympäristöissä

Kuvataiteen opetuksen tavoite T7 eri vuosiluokilla:

Vuosiluokka 1 – 2Vuosiluokka 3 – 4Vuosiluokka 7 – 9
ohjata oppilasta käyttämään kuvataiteen käsitteistöä sekä tarkastelemaan erilaisia kuvatyyppejäohjata oppilasta tarkastelemaan kuvia eri lähtökohdista ja eri yhteyksissä sekä pohtimaan todellisuuden ja fiktion suhdettaohjata oppilasta soveltamaan kuvallisia, sanallisia ja muita kuvatulkinnan menetelmiä

Kuvataiteen opetuksen tavoite T10 eri vuosiluokilla:

Vuosiluokka 1 – 2Vuosiluokka 3 – 4Vuosiluokka 7 – 9
ohjata oppilasta tunnistamaan taiteessa, ympäristössä ja muussa visuaalisessa kulttuurissa ilmeneviä arvojaohjata oppilasta keskustelemaan taiteessa, ympäristössä ja muussa visuaalisessa kulttuurissa ilmenevistä arvoistaohjata oppilasta ottamaan kantaa taiteessa, ympäristössä ja muussa visuaalisessa kulttuurissa ilmeneviin arvoihin

Kuvasanakorttien käyttövinkkejä:

  1. Järjestelkää kortit kahteen pinoon sen mukaan ovatko niissä mainitut kuvat A) tuttuja B) outoja. Otetaan vaikkapa pareittain selvää, mihin oudot kuvasanat viittaavat.
  2. Järjestetään kortit kahteen pinoon: A) kuvat, joita voi koskettaa B) aineettomat kuvat. Tutkitaan aineettomien kuvien pinoa. Miten niistä voisi tehdä kuvia, joita voisi katsella ja koskettaa?
  3. Tulostetaan kuvasanakortteja ja kuvitetaan kuvatyyppejä tulosteisiin.
  4. Oppilaat valitsevat korttipakasta kortteja ”tutkimuskohteiksi” ja lähtevät etsimään kuvia, jotka voisivat kuvittaa korttien sanoja. Kuvia voi etsiä nettihauilla mutta myös vaikka taidekirjojen, oppikirjojen ja aikakausilehtien kuvia katselemalla. Työskennellään pareittain ja jaetaan tutkimustulokset koko ryhmälle.
  5. Jatketaan edellisen tehtävän jälkeen tutkimalla kuvasanoja tekijän ja vastaanottajan näkökulmasta. Esimerkiksi passikuva, kaavakuva, esikuva – kaikkia näitä katselee muutkin kuin tekijä. Kuvilla on eri tarkoituksia ja käyttöyhteyksiä. Kuka kuvan tekee ja miksi, kuka katselee ja miksi. Arvaillaan, otetaan selvää ja keskustellaan.
  6. Kortit ovat julistemuotoisina esillä luokan seinällä. Vuoden mittaan bongataan ja bingotaan esimerkkejä kuvasanoista. Ja ehkä löydetään uusiakin kuvasanoja! Tai keksitään itse. Alakoulun oppilailla voisi olla “kuvatutka” päällä muidenkin oppiaineiden tunneilla. Millä tunnilla löytyi esimerkiksi kaavakuva? Entä millainen on hyvä kaavakuva?
  7. Tutkitaan kuvasanakortteja ammattien näkökulmasta. Kuka tekee työkseen näitä kuvia, millaisia ammatteja löytyy? Millaista visuaalista osaamista ja kuvalukutaitoa näissä ammateissa tarvitaan? Minkä muun oppiaineen osaamista tarvitaan yhdessä ja samassa ammatissa? Kuuluuko oman huoltajan ammattiin kuvien tulkintaa tai tekemistä? ”Visuaalisen alan ammatit” -kortit voivat olla apuna.
  8. Kuvasanakortit ja ”sattumakortitovat esillä yhtä aikaa. Arpa tuo ensimmäisestä pakasta esiin vaikkapa “halkileikkauskuva” -kortin ja sattumakorteista arpoutuu “tuoli”. Millaisen välineen ja tekniikan valitset? Mistä voisit katsoa mallia? Ehkä tuolin pariksi tulikin ”mielikuva”. Millaiset kuvailmaisun keinot nyt valitsisit?
  9. Värit ja erilaiset kuvatyypit: mikä merkitys väreillä on ja miten niitä käytetään? Tällainen tarkastelukulma laajentaa väriopin opintoja.
  10. Mukana on huvin vuoksi myös adjektiiveja, joiden lopussa sattuu olemaan “kuva”. Kuten nukkuva. Keksikää lisää tällaisia sanaleikkisanoja ja kuvittakaa niitä. Miltä näyttäisi kirkuva? Millä kuvailmaisun keinoilla saisit äänen mukaan teokseesi?
  11. ”Mikä kuva minä olen?” Kunkin oppilaan otsassa on teipinpalalla kiinnitetty kuvasanakortti, jonka vain muut näkevät. Tehtävänä on selvittää mitä omassa otsassa lukee. Kukin tekee vuorollasi kysymyksiä, joihin muut saavat vastata vain ei tai juu. Olenko värillinen? Onko minut tehty tietokoneella? Olenko ihmisen tekemä? Onko minut kuvattu ylhäältäpäin? Tämä leikki onnistuu parhaiten, kun kortteja on aikaisemminkin tarkasteltu ja kun opettaja on valinnut pakasta ikäryhmälle sopivimmat sanat.
  12. Jos olisit kuva, mikä kuva olisit? Unikuva, inspiraatiokuva, pilakuva… ? Perustele. Tällainen pieni harjoite voisi sopia vaikkapa lukuvuoden alkuun, kun kuvataiteen oppiaineen laajuuteen tutustutaan.
  13. Vinkiksi opetuskeskusteluihin oppiaineen T-tavoitteiden näkökulma: Mitä ja miten kannattaisi havainnoida, että syntyy elokuva, kansikuva tai vaikkapa minäkuva? Millä kuvailmaisun keinoilla voisi tehdä näkyväksi muistikuvan, miten tehdä kuvituskuva tai tunnuskuva? Kuinka tulkitsen mainoskuvaa, taidekuvaa tai havainnekuvaa? Millaisia arvoja kuvat heijastavat?

Muokattu 2.10.2023


KUVIKSEN PÄÄTTÖARVIOINNIN KRITEERIT

Kuviskorttien joukosta löytyy myös neljä pientä tavoitealueittain rakennettua haitaria. Ne on suunniteltu opettajan työkaluiksi kriteeriperustaiseen arviointiin ja saattavat joissain tilanteissa olla kätevämpiä kuin suurikokoinen kriteeritaulukko. Kannesta löytyy oppimisen tavoite ja sisällä ovat osaamisen kuvaukset kullekin arvosanalle.
Ladattava materiaali on päättöarvioinnin apuun 9. luokalle, mutta haitari-idea on helposti muunneltavissa alakouluun 6.luokan lukuvuosiarvioinnin tekoon.

Päättöarvioinnin kriteereitä kannattaa pidellä käsissään jo oppimistehtäviä suunnitellessa kun valitsee tehtäväkohtaisia tavoitteita. Kun etukäteen tarkistaa, mitkä olivatkaan oppimisen kohteet vaikkapa havainnoin tavoitealueella, voi helpommin suunnitella millaisia havainnointiharjoituksia voisi tämän perusteella oppilailleen eri tehtäviin kehitellä. Ja samalla vilkaista eri arvosanojen kriteereitä, niin että tulee ohjanneeksi oppilaita samaan suuntaan kuin mihin arviointi kohdistuu.
Näin tulee opettaneeksi sitä mitä oppiaineessa arvioidaan ja arvioineeksi sitä mitä on opettanut. Tällöin arvosanojen antaminen lukuvuoden päätteeksi on tasavertaista mutta myös helpompi urakka toteuttaa.

Vastaavista opetussuunnitelman normitekstiin perustuvista arvioinnin kohteista on omat korttipakkansa sekä yläkouluun että alakouluun. Ne soveltuvat oppilaidenkin käsiteltäviksi ja käsitettäviksi.

Tässä vielä yksi tapa ottaa haltuun minkä vain oppiaineen arviointikriteeristö – verbejä tarkkaillen.
Esimerkiksi T4 tavoitteen kohdalla oppiminen ja osaaminen etenee kokeilusta harjoittelun kautta soveltamiseen siis arvosanasta viisi kiitettävään.
Onhan osaamisessa eroa, jos on vaikkapa vain kokeillut saven käsittelyä verrattuna siihen, että tuntee materiaalin jo sen verran hyvin, että osaa soveltaa sen käyttöä työskentelyssään.

Kriteereitä sinänsä ei tule ”suomentaa”, koska siinä on riski, että kriteeriuudistuksen idea katoaa. Tarkoituksena kun on, että arviointi on yhdenmukaista läpi Suomen. Mutta tehtäväkohtaisesti on hyvä kertoa oppilaille miten T-tavoitteet missäkin tehtävässä näkyvät. Osaamisen verbit ovat tässä apuna.

Arviointikeskusteluihin apuja täällä.

Työskentelyn arviointi on eri asia kuin käyttäytymisen arviointi. Työskentelytaidot ja sananen niiden arvioinnista täällä.

Käyttäytyminen arvioidaan kaikissa oppiaineissa erikseen omalla numerollaan koulu- tai kuntakohtaisten kriteereiden mukaan. Hyvä käytös sinällään ei siis nosta oppiaineen arvosanaa eikä huonolla kuvataiteen numerolla voi rangaista oppilasta huonosta käytöksestä. Oppiaineiden arviointi perustuu T-tavoitteisiin ja kohdistuu vain oppimiseen ja osaamiseen sekä työskentelyyn, jolla siis opetussuunnitelman perusteissa tarkoitetaan eri asioita kuin käytöksellä.

Kriteeritaulukko: Lukuvuosiarvioinnin kriteerit 6. luokalle.

Kriteeritaulukko: Päättöarvioinnin kriteerit 9. luokalle

OPH: arviointi peruskoulussa
OPH: Arviointi lukiossa


Muokattu 18.8.2023


PÄÄTTÖTYÖT JA PÄÄTTÖARVIOINTI

Useissa kouluissa tehdään yhdeksännellä luokalla kuvatataiteen päättötyö eli jonkinlainen oma projekti.
Artikkeli ”Oman työn ideointi” on hyvänä apuna tässä, mutta kun sen seuraksi lisää pari muuta korttipakkaa, on päättötyön tekemisen tukena ja inspiraationa koko kuvataiteen opetussuunnitelma sisältöineen, tavoitteineen ja arvioinnin kriteereineen.
Tästä artikkelista voi olla oppilaille apua omatoimiseenkin työskentelyyn päättötyön ideoinnin ja Kuviskorttien parissa.

1. Mikä visuaalisen kulttuurin alue?
Ehkä päättötyösi ei olekaan ”joku piirros” eli ehkä et olekaan ”piirrostaidetta tekevä kuvataiteilija” tai ”taidemaalari, joka tekee maalauksen”. Ehkä sinua kiinnostaa jokin tietty visuaalisen alan osaaminen tai tuotokset, ja siksi ehkä annatkin piirustustaitosi johonkin tiettyyn käyttöön esimerkiksi teetkin työpiirroksia muotoilijan tapaan, sarjakuvan tai muotisuunnittelua? Ehkä mietit tätä asiaa ”Visuaalisen alan ammatteja” korttipakkaa selaillen ja lopuksi sittenkin päädyt olemaan piirtävä kuvataiteilija, mutta oletpa päätynyt siihen harkiten.


2. Mitä tekisin, miten?
Oman työn ideointi saattaa olla energiaa antavaa ja todella hauskaa, mutta joskus siihen liittyy luomisen tuskaa tai pää tuntuu aivan tyhjältä. Oman työn ideointi” – artikkelissa kerrotaan miten voisi edetä niin, että koko ajan on monenlaisia reittejä valittavana.


3. Millaisia tavoitteita minulla on?
Arvioinnista puhuminen voi oman projektin suunnitteluvaiheessa tuntua rajoittavalta tai jopa ahdistavalta. Mutta koska arviointi perustuu T-tavoitteisiin ja kohdistuu oppimiseen ja työskentelyyn, eikä pelkästään valmiiseen työhön ja sen taitavuuteen, arvioinnin kohteita kerratessa voi inspiroitua, kerrata, oppia uusia näkökulmia ja saada varmuutta.
Esimerkiksi ehkä olet ajatellut, että haluaisit tehdä jotain vaikuttavaa – sekin on yksi arvioinnin kohde ja tavoite. Seuraavaksi vain miettimään, millä kuvailmaisun keinoilla saisit viestisi parhaiten perille!
Tiivistetysti: arviointi kohdistuu siihen miten teet havaintoja, miten niitä ilmaiset, miten tutkit ja tulkitset kaikkea visuaalisuutta ympärilläsi ja millaisia tuotoksia tästä kaikesta saat aikaiseksi. Ei kuullosta vaikealta, eihän?
Työskennellessäsi voit välillä tarkkailla näitäkin asioita ja kirjoittaa ja piirtää tai valokuvata muistiin luonnosvihkoosi tai portfolioosi millaisia havaintoja teit ja miten jne.


4. Miten meni ja miltä tuntui?
Projektin valmistuttua on todennäköisesti tarve itsearvioinnille ja kerrata mitä oikein tapahtui. Oikeastaan jokainen ryhmän oppilas on tehnyt samaa työtä, vaikka tulokset näyttävät hyvin erilaisilta: jokainen on käynyt läpi luovan prosessin vaiheet. Missä järjestyksessä sinun prosessisi tällä kertaa eteni? Mitä teit, mitä tapahtui ja miltä tuntui? Missä vaiheessa opettaja tai vertaisesi olivat apuna? Miten seuraavan kerran aloittaisit projektin?


5. Katse koko ryhmän töihin.
Valmiiden töiden äärellä voidaan viivähtää keskustellen, tulkiten, kerraten, opiskellen. Ja turhaa vertailua välttäen. Puheenaiheita ”loppukritiikkeihin” löytyy täältä.

6. Lopuksi tässä artikkelissa voisi olla jotakin näyttelyarkkitehtuurista. Olisiko tarvetta korttisarjalle aiheesta ”Viisikymmentä vihjettä oppilastöiden esille laittoon”? Ehkä se voisi myös olla lopputyön aihe!


LAAJA-ALAINEN OSAAMINEN

Laaja-alaisen osaamisen kaksipuoleiset kortit havainnollistavat millaiseen osaamiseen peruskoulun opetussuunnitelman perusteet pohjautuvat kaikissa oppiaineissa.
Peruskoulussa laaja-alaisella osaamisella tavoitellaan ”ihmisenä ja kansalaisena kasvamista” ja lukiossa laaja-alaisen osaamisen tavoite on ”hyvä, tasapainoinen ja sivistynyt ihminen”.

Kortit ovat opettajalle muistin tuki ja apu yhteistyössä muiden oppiaineiden kanssa. Kuvataiteen on aina helppo löytää oppiaineen T-tavoitteista tulokulmia kaikkeen laaja-alaiseen oppimiseen myös monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa.

Laaja-alaista osaamista ei arvioida erikseen. Se sisältyy oppiaineiden arviointiin, koska T-tavoitelausekkeet on jo muotoiltu niin, että laaja-alaisuus on mukana.
Ehkä tämän vuoksi esimerkiksi kuvataiteen tavoite T3 saattaa kuulostaa tai tuntua hankalalta. Siinä opetuksen tavoite on, että opettaja ”innostaa oppilasta ilmaisemaan havaintojaan ja ajatuksiaan kuvallisesti erilaisia välineitä ja tiedon tuottamisen tapoja käyttäen eri ympäristöissä.” Tavoitteeseen on kytketty L4 eli monilukutaito, joka on sanallisen, kuvallisen ja auditiivisen materiaalin hallintaa sekä taitoa hankkia, muokata, yhdistää ja esittää eri muodoissa olevaa tietoa. Tähän siis viittaa tavoitelauseen lopun ”erilaiset tiedon tuottamisen tavat ja välineet” eikä puhuta pelkästään kuvallisesta ilmaisusta.

Laaja-alainen osaaminen ja kuvataiteen T-tavoitteet:
L1: T1, T5, T6, T7
L2: T8, T9, T11
L3: T1, T4, T8
L4: T3, T7, T10
L5: T3, T7, T10
L6: T2, T4, T10
L7: T6, T10, T11
T-tavoitteet löytyvät täältä.

Riippumatta siitä, muistaako opettaja aina tietoisesti ottaa huomioon laaja-alaista osaamista saati tuleeko ajatelleeksi mikä ”ällä” on mikäkin, kuvataidetunneilla taitaa monilukutaidon lisäksi olla koko ajan läsnä myös L1 eli ”ajattelu ja oppimaan oppiminen” ja L2 eli ”kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu”.
”Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen” (L5) eli käytännön digitaidot ja käsitteiden hallinta ovat kuviksessa myös arkea.

Lukiossa laaja-alaisen osaamisen osa-alueet ovat lähes samat kuin peruskoulussakin:

  • hyvinvointiosaaminen
  • vuorovaikutusosaaminen
  • monitieteinen ja luova osaaminen
  • yhteiskunnallinen osaaminen
  • eettisyys ja ympäristöosaaminen
  • globaali- ja kulttuuriosaaminen.

Kortit ovat kaksipuolisia – kun leikkaat ne niin, että tekstin ja kuvapuolen väliin jää sarana ja sitten taitat ja liimaat puolikkaat yhteen.


Peruskoulun Opetussuunnitelman perusteiden luku 3.3. ”Laaja-alainen osaaminen”.

Perusteellista tietoa laaja-alaisesta osaamisesta, esimerkiksi mitä ajattelulla oikeastaan tarkoitetaan:
”Tie laaja-alaiseen osaamiseen”
”Laaja-alainen osaaminen koulussa: ajattelijana ja oppijana kehittyminen”
Phenomenal learning from Finland”

KUVISOPS PÄHKINÄNKUORESSA

Peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa 2014 kuvataiteen oppiainetta määritellään näin:

”Kuvataiteessa tutkitaan ja ilmaistaan
kulttuurisesti moninaista todellisuutta taiteen keinoin.
Omat kokemukset, mielikuvitus ja kokeileminen
ovat opetuksen keskeisiä lähtökohtia.
Ympäröivää visuaalista todellisuutta tutkitaan
toiminnallisesti, moniaistisesti ja kokemuksellisesti,
taiteelle ominaisen työskentelyn avulla.”

Määritelmä on tiukkaa tekstiä, kuin useita asioita kukin omissa pähkinänkuorissaan, joissa riittäisi availemista omiksi linkeikseen.
Kuten tutkiminen, ilmaisu, moninainen todellisuus ja taiteen keinot. Oman teoksensa voisi kirjoittaa aiheesta kokemukset taiteen lähtökohtana. Samoin mielikuvituksesta. Kokeileminen on hyvä lähtökohta moneen, mitä kaikkea kuviksessa kokeillaan? Entä mitä avautuisikaan Ympäröivä visuaalinen todellisuus -linkistä?
Ainoa asia, jota vähän sanoitetaan jo tällä määritelmätasolla on tutkiminen: kuvistunneilla se on toiminnallista, moniaistista ja kokemuksellista – taiteellista työskentelyä.

”Kuviskortit” avaavat myös oppiaineen määritelmän käsitteitä. Esimerkiksi ympäröivää visuaalista todellisuutta löytyy ”Visuaalisen alan ammatit” -korteista. Moninaisuutta löytyy vaikkapa ”Arvokorteista” ja ”Näkökulmakorteista”. Moniaistisuutta puolestaan löytyy vaikkapa ”Havaintokorteista” ja taiteellinen työskentely, ilmaisu ja taiteen keinot löytyvät tästä blogista ”Tuottaminen” kategorian alta.


KUVATAITEEN OPSIN TAVOITEALUEET

Yhteenvetona kuviksen opetussuunnitelman neljän tavoitealueen toteutumisesta voisi sanoa, että kuvistunneilla opettajan pitää järjestää toiminta niin, että tehdään havaintoja, tuotetaan jotakin, tulkitaan visuaalista kulttuuria sekä opitaan oivaltamaan miten taiteen tekemisessäkin arvot ja arvostukset näkyvät ja vaikuttavat.
Tätä voi hyvin verrata taiteilijoiden ja suunnittelijoiden työhön: hekin tekevät havaintoja, tuottavat, tulkitsevat ja arvottavat.

Alla olevissa vaihdantakuvien lauseissa olen yrittänyt tiivistää tavoitealueet sellaiseen muotoon, jonka oppilaanikin saattaisivat ymmärtää. Samalla on ollut tilaisuus kertoa, millaiseen osaamiseen arviointi kohdistuu.





KUVATAITEEN T-TAVOITTEET

T-tavoitteita on 12 kpl. Jokainen tavoitelause on rakennettu samalla tavalla. Niin, että opettaja näkee 1) mikä hänen tehtävänsä on, esimerkiksi innostaminen, 2) mitä oppilaan on tarkoitus tehdä, esimerkiksi kokeilla ja harjoitella ja 3) minkä asian parissa liikutaan, esimerkiksi erilaisten ilmaisutapojen.
Tästä esimerkkinä T4 vuosiluokilla 1-2:

Ehkä ensi kertaa kuvisopsin T-tavoitteet nähtyään tulee etsineeksi sisältöjä ja tekniikoita ja hämmentyy, kun niitä ei luetella lainkaan. Kuvataiteen opetussuunnitelman perusteet kertovat enemmän siitä millaista oppimista tavoitellaan kuin sisällöistä.

Muistisääntö opettajalle laajan tavoitetaulukon hallintaan:
Tavoitealueilla on on kolme tavoitetta., Ensimmäisissä (T1, T4, T7) tavoitellaan jotakin, joka on aivan oman työpisteen äärellä, tavoitealueiden keskimmäiset tavoitteet (T2, T5, T8) laajentavat katsetta toistenkin pariin ja kolmannet tavoitteet (T3, T6, T9) tuovat mukaan vaikuttamisen laajemminkin.

Jos T-tavoitteita olisi vain yksi, mikä sinun mielestäsi olisi sellainen, jonka varassa toimien tapahtuisi monipuolista oppimista ja onnistuttaisiin parhaiten saavuttamaan kuviksen ydintä?


KUVATAITEEN SISÄLLÖT

Tavoitteita lähestytään sisältöjä valitsemalla. Sisällöt opettaja saa harkintansa mukaan valita kolmesta korista, S1, S2 ja S3.
Huom! Kuvailmaisu eli piirtäminen, maalaaminen, kolmiulotteinen työskentely jne. ovat keinoja, eivät ole sisältöjä kuten aikaisemmissa opseissa. Sellaisenaan ne ovat osa T4 tavoitetta, jossa oppimisen tavoite on ”että oppilas oppii syventämään kuvailmaisun taitojaan.”




OPSIN ETENEMINEN VUOSILUOKALTA TOISELLE

Peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa todetaan että ”tietojen ja taitojen oppiminen on kumuloituvaa ja se vaatii usein pitkäaikaista ja sinnikästä harjoittelua.”
Esimerkiksi näin kumuloituvat vaikuttamisen taidot tavoitteen T6 mukaan:
• Opetuksen tavoite vuosiluokilla 1-2: kannustaa oppilasta tarkastelemaan kuvallisen vaikuttamisen keinoja omissa ja muiden kuvissa
•Opetuksen tavoite vuosiluokilla 3-6 ohjata oppilasta tutustumaan erilaisiin kuvallisen viestinnän tapoihin ja käyttämään kuvallisen vaikuttamisen keinoja omissa kuvissaan
•Opetuksen tavoite vuosiluokilla 7-9 rohkaista oppilasta ilmaisemaan mielipiteitään sekä soveltamaan kuvallisen viestinnän ja vaikuttamisen keinoja omissa kuvissaan
•Ja oppimisen tavoite lukiossa: … osaa soveltaa kuvallisen tuottamisen, viestinnän ja teknologian keinoja näkemysten esittämisessä, osallistumisessa ja vaikuttamisessa


LAAJA-ALAISEN OSAAMISEN INTEGROITUMINEN KUVIKSEEN

T:n ja S:n lisäksi on myös L:iä eli laaja-alaista osaamista, jota ei ”opeteta” tai arvioida erikseen. T-tavoitelausekkeet on jo muotoiltu niin, että laaja-alaisuus on niissä mukana.
Täällä lisää laaja-alaisesta osaamisesta.


OPS JA ARVIOINTI

Perusperiaate on, että kun pyrin opettamaan opsin tavoitteiden suuntaisesti sekä huomioiden miten arvioinnin kohteet on opsissa määritelty, voin tehdä oppilasarvioinnin valtakunnallisten arviointikriteereiden mukaan.

Päättöarvioinnin avuksi Kuviskortit -sivustolta löytyy:
Päättöarvioinnin kriteerit” – haitarityökalu opettajan muistin tueksi
”Arvioinnin kohteet”. – oppilaidenkin käyttöön
”Arviointikeskustelun apukortit” – keskustelunaiheita ja pikkutestejä


Tässä ladattavana alakoulun, yläkoulun ja lukion Opsit sekä lopussa lisälukemisena OPH:n tukimateriaalia:

Koulukuvis -sivusto: ”Näin laadit kuvistehtävän”

Ei niin pientä oppimistehtävää, etteikö T-tavoitteista olisi apua sen suunnittelussa. Pieni ruukkutehtävä OPH:n sivut.

Täällä OPH:n sivuilla koko kuviksen OPS2014 eli ePerusteet pop-up sanaselityksineen.

”Kuvataideopetuksen lähtökohtia”. Tukiaineistoa Opetushallituksen sivuilla.

Lukion opetussuunnitelma pähkinänkuoressa


Muokattu 10.10.2023


ARVIOINNIN KOHTEET 6.LK JA 9.LK PÄÄTTEEKSI

Vinkki kuvataiteen kriteeritaulukon tarkasteluun: Keskity ”Arvioinnin kohde” sarakkeeseen. Se helpottaa suunnittelua ja arviointia.

Kun rakentaa tulevan vuoden tuntisuunnitelmia, oppimistehtävien suunnittelun voi aloittaa arvioinnin kohteista ja jopa inspiroitua normiluontoisesta tekstistä:
Esimerkiksi millaisen tehtävän puitteissa ohjaisin oppilaitani vaikkapa havainnoimaan (T1)? Mitä ja miten voisimme havainnoida ympäristöämme ennen työhön ryhtymistä? Ehkäpä otankin tehtävään mukaan yhteistoiminnallisia hetkiä. Tällöin myös tavoite T5 eli ”kuvailmaisun taitojen kehittäminen yksin ja yhteistyössä” on huomioitu. Kun olen rohkaissut ja opastanut yhteistyöhön, voin arvioida myös sen mukaista osaamista.

Yläkoulun kuvisluokassa ”Arvioinnin kohde” -kortit voisivat olla julisteena luokan seinällä kertomassa oppilaille mihin arviointi kohdistuu. Julisteeseen voi sitten tehtäväkohtaisesti viitata kertoen, miten näitä arvioinnin kohteita kussakin tehtävässä sovelletaan.

Opetussuunnitelmatekstiä sinänsä ei ole tarkoitus ”suomentaa” oppilaille.
Sen sijaan oppimistehtäväkohtaiset tavoitteet on hyvä muotoilla oppilaiden kielellä niin, että oppilas ymmärtää, miten Opsin perusteiden arvioinnin kohteita sovelletaan kussakin tehtävässä.
Esimerkiksi kun tavoitteen T1 arvioinnin kohde on ”Taiteen, ympäristön ja muun visuaalisen kulttuurin havainnoiminen”, oppilaille kerrotaan tehtäväkohtaisesti mitä milloinkin on tarkoitus havainnoida ja miten. Arkkitehtuuritehtävässä se voisi olla vaikka pintarakenteiden eli tekstuurien havainnointia paperin läpi liidulla hiertäen, jolloin arvioinnin kohde tällä kertaa olisi oppilaille kerrottuna ”Löysit monta erilaista pintaa koulultamme”.

”Arvioinnin kohde” -kortit voivat toimia opettajan oman toiminnan ohjaamisen välineenä, kun opsia ottaa haltuun. Kokemukseni mukaan yksi asia kerrallaan ja kädessä pitäen on helpompi hahmottaa kokonaisuutta kuin näyttöruudulla rullaavaa taulukkoa selaillen.

Kortit ovat tavallaan myös opettajan itsearvioinnin väline; tulee mietittyä arvioinko sitä mitä olen opettanut ja olenko opettanut sitä mitä Opsin mukaan tulee arvioida.

”Arvioinnin kohteet” -kortteja voi käyttää myös vertaisarviointitilanteissa, joissa koko ryhmän kanssa tarkastellaan valmistuneita töitä: kenen työstä voisi löytyä vaikkapa arvioinnin kohde T11 eli ”omien arvojen kuvallinen ilmaiseminen”.

Tiivistyksenä lopuksi, että arviointi perustuu T-tavoitteisiin ja kohdistuu kolmen asiaan: oppimiseen, osaamiseen ja työskentelyyn. Ei siis oppilastöihin sinänsä, vaikka nämä kolme asiaa töissä näkyvätkin. Arvosanan antamiseen ei saa myöskään vaikuttaa oppilaan asenne, harrastuneisuus tai temperamentti. Eikä myöskään käyttäytyminen, josta annetaan oma numeronsa paikallisen opetussuunnitelman kriteereiden mukaan.
Työskentelyn arvioinnista enemmän täällä.

Kuudennen luokan kohdalla puhutaan lukuvuosiarvioinnista ja yhdeksännen luokan arviointi on peruskoulun päättöarviointia.

Lisää päättöarvioinnin apuvälineitä täällä:
Arviointikeskustelun apukortit
Päättöarvioinnin kriteerit – haitarityökalu


Muokattu 18.8.2023


TYÖSKENTELYTAIDOT ja taitomerkit

Oppilaat saattavat ajatella että hyvä työskentely tarkoittaa samaa kuin hyvä käytös. Käytösnumeron arviointiperusteet määritellään paikallisissa opetussuunnitelmissa, mutta valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet kertovat millaista on hyvä työskentely. Sellaista, joka edesauttaa oppimista. Lista on sama kaikissa oppiaineissa. Tämän listan lisäksi ”Työskentelytaitokorteissa” on pari lisäystä, jotka ovat erityisesti kuvataidetunneilla ja taideaineessa mielestäni tarpeen sekä yksi tyhjä kortti sovellettavaksi eri tilanteisiin.

Työskentelyn arviointi on osa oppiaineen arviointia ja arvosanan muodostamista. Käytösnumerot annetaan erikseen.

Käyttövinkkejä:

  1. Julisteena luokan seinällä, kertomassa millaisia työskentelytaitoja ollaan kehittämässä.
  2. Kiitoskortteina ja palkintoina oppilaille tilanteessa, jossa oppilas on osoittanut, että jokin tietty työskentelytaito on erityisesti hanskassa.
  3. Päättöarviointeja tehdessä, arviointikeskustelujen aiheina.
  4. Itsearvioinneissa vaikkapa niin, että oppilas laittaa kortit kahteen pinoon: homma hanskassa / tätä taitoa voisin kehittää, että pääsisin tavoitteisiin.

TAITOMERKIT

Millaisia taitoja kuvataidetunneilla kehitetään ja tarvitaan muuallakin?
Osa merkeistä kertoo työskentelytaidoista ja osa taidoista, jotka löytyvät myös päättöarvioinnin kriteereistä.
Tulosta tarra-arkille ja jaa ansioituneille.
Liimaus vaikkapa oppilastöiden taakse, itsearviointeihin tai portfolioihin.


Muokattu 18.8.2023


ARVIOINTIKESKUSTELUN APUKORTIT

Nämä pienet korttipakat on kehitelty opettajan käyttöön tilanteessa, jossa hän oppilaan kanssa yhdessä istahtaa katselemaan vuoden saavutuksia ja summaa arvosanaa todistukseen. Keskusteluihin ei ole montaa minuuttia per oppilas. Kortit auttavat nopeasti alkuun.

Oppilaan tehtävänä on jatkaa korteissa olevia lauseita. Arviointitilanne voi jännittää oppilasta, eikä välttämättä opettajallekaan ole aina helppoa löytää sanottavaa.

Opettaja on ehkä ehtinyt alustavasti harkita arvosanoja, mutta kaipaa vielä vahvistusta käsitykselleen missä määrin opetussuunnitelman perusteiden mukaiset oppimisen tavoitteet ovat toteutuneet. Ja miten oppilas sanallistaa, tulkitsee, muistaa tai ymmärtää opiskeltuja ja opetettuja asioita. Arvioinnin apukorttien äärellä opettaja voi kohdata oppilaansa ja vielä kerran syventää oppilaantuntemustaan, nostaa esiin oppiaineen tavoitteita ja kevyesti testaten auttaa oppilasta oivaltamaan sekä kertaamaan opittua.

Joidenkin korttien yhteyteen tarvitaan kuvamateriaalia; opettaja varaa keskustelua varten taidekuvia, mediakuvastoa, kuvituksia jne.

Kortit on ryhmitelty tavoitealueiden mukaan. Korteissa on yhteyksiä päättöarvioinnin kriteeristöön, oppimisen tavoitteisiin ja oppilaan kokemuksiin, jotka ovat olleet hänen oppimistaan rakentamassa.

Tulostusvinkki: Kukin tiedosto eri väriselle paperille! Helpottaa ryhmittelyä ja opettaja voi kannustaa oppilasta ottamaan toisenkin ”keltaisen” kortin tai todeta että keltaista kysymystä ei vielä olla valittukaan.

Lopuksi kertauksena Opsin perusteista, mihin arvioinnin tulee kohdistua: oppimiseen ja osaamiseen sekä työskentelyyn. Ei siis oppilastöihin sinänsä, vaikka osaaminen niissä näkyykin.
Työskentelyn arviointi on eri asia kuin käyttäytymisen arviointi.
– Oma artikkelinsa ja korttipakkansa työskentelytaidoista, täällä.
– Lisää päättöarvioinnista ”Arvioinnin kohteet” täällä.
– Päättöarvioinnin kriteerit, ”haitarityökalu” täällä


Käyttövinkkejä:

  1. Korttien alalaidassa on tavoitealueisiin ja kuvistunteihin yleensä liittyvä pieni numero. Oppilas valitsee ensin aihealueen, jolta kysymyksen haluaisi, kortit käännetään oikeinpäin ja oppilas valitsee lauseen, jota haluaa jatkaa.
    1 = havainnoinnin tavoitealue
    2 = tuottamisen tavoitealue
    3 = tulkinnan tavoitealue
    4 = arvottamisen tavoitealue
    5 = työskentelytapojen arviointi
    6 = toivottu arvosana
    7 = muistikuvia ja kokemuksia kuvistunneilta
  2. Jännityksen laukaisemiseksi voidaan arviointikeskustelu aloittaa valitsemalla arvosanoihin liittyviä kortteja (6) tai muistikuvia herätteleviä kortteja (7) jolloin valmiit alkulauseet täydentyvätkin viimeisten tuntien loppulauseiksi.
  3. Opettaja valitsee korteista luokkatasolle sopivan valikoiman. Tai poistaa kortteja, jotka viittaavat asioihin, joita ei tunneilla olla käsitelty.
  4. Opettaja kokoaa pakan, joka testaa tietoja. Kortit ovat nurinpäin pöydällä ja oppilas arpoo itselleen ”koekysymyksen”.
  5. Opettaja tutkii päättöarvioinnin kriteereitä ja tunnistaa oppilaan tuotosten tai portfolion äärellä ne arvioinnin kohteet, joissa vaikuttaa olevan puutteita. Oppilas arpoo apukortit tältä tavoitealueelta.
  6. Kortit muuntuvat kirjoitustehtäväksi: Opettaja voi teettää itsearvioinnin tai kokeen tapaisen valitsemalla koko ryhmälle sopivat alkulauseet, joita oppilaat jatkavat monisteeseen, portfolioonsa tai jollekin digitaaliselle alustalle.
  7. Ja aina voi keksiä samoihin kategorioihin omia alkulauseita!

KUVAILMAISUN KEINOT

”Kuvailmaisun keinot” ovat kuvan tekemisen keskeisten käsitteiden kortisto, tietopankki ja muistin tuki.
Käyttäessään vaikkapa käsitteitä sommittelu tai kuvakulma, opettajan ei tarvitse selittää. Hän voi näyttää. Ja oppilas ehkä käsittää paremmin, kun voi pitää näitä käsitteitä omissa käsissään.

Ja jos oppilaalle arpoutuu oman työn sommittelutavaksi vaikkapa ”symmetrinen”, hän saattaa kiinnostua näkemään mitä muita vaihtoehtoja olisi ollut tarjolla eli motivoituu hetkeksi tutkimaan erilaisia sommitteluvaihtoehtoja. Tämäkin on yksi korttimuotoisen materiaalin etu: kiinnostuksen herättäminen ja havainnollisuus.

”Kuvailmaisun keinot” toimivat myös kuvien tarkastelussa, erityisesti formalistisen kuvatulkinnan apuvälineinä, kun tutkitaan ja sanoitetaan kuvan sommittelua ja värimaailmaa jne. 

Jos tulostat kaksin kappalein kuvailmaisun keinot -kortteja, saat muistipelin opiskelun tueksi.
Pelkät kuvittamattomat ”Kuvailmaisun keinot” -korttien kannet ovat käyttökelpoinen työkalu käsitteiden kertaamiseen.

”Kuvailmaisun keinot” löydät kategoriasta ”Tuottaminen”. Saat ladattua ne myös näistä linkeistä: viiva, väri, valööri, tekstuuri, tila, muoto, sommittelu, kuvakoot, kuvakulmat.

VERTAISPALAUTE


Korteista, joissa on katkoviiva keskellä, löytyy palautelauseita vertaispalautteen harjoitteluun. Oppilaat voivat liittää niitä toistensa töihin. Kun kortin taittaa kahtia, se pysyy seinällä olevan oppilastyön reunalla.
Vertaispalautteen antaminen omin sanoin ei ole aivan helppoa, varsinkaan jos ryhmähengessä on toivomisen varaa. Valmiiksi sanoitetuilla lappusilla voi turvallisin mielin harjoitella palautteen antamista ja saamista.

Palautteen antajakin on näyttämässä osaamistaan – onhan mahdotonta laittaa vastavärilappua oikealle kohdalle, ellei tiedä mitä vastavärit ovat. Lauseet on muotoiltu niin, ettei oppilastöitä voi laittaa paremmuusjärjestykseen.
Vertaispalautteen antamista jatketaan tarkastelemalla ja perustelemalla (T2) mitkä seikat töissä johtivat mihinkin palautteeseen.


Kortteja on 135 kpl. Vertaispalautelauseita löytyy kaikilta kuvataiteen tavoitealueilta. Eli kommentteja havaitsemiseen, kuvan tekemiseen ja tulkintaan sekä arvottamiseen. Myös arvioinnin kriteereistä tuttuja verbejä korteista löytyy.

  1. Kuvan rakentamisen ja ilmaisun keinoja eli formalistista tutkimista: värit, sommittelu, kuvakulmat, tekninen toteutus jne. Kuvailmaisun keinot -kortit ovat apuna.
  2. Kuvan tulkintaa eli päättelemiseen houkuttelevia huomioita.
  3. Arvojen poimintaa opetussuunnitelman tavoitteen T10 hengessä. Tavoite on että ”oppilas oppii esittämään näkemyksiään visuaalisessa kulttuurissa ilmenevistä arvoista.”
    Oppilastöiden äärellä tämä voisi tarkoittaa, sitä että töistä yritetään poimia millaisia arvoja ja arvostuksia ne sisältävät. Siis katsellaan ja pohditaan mitä teoksen tekijä pitänee arvossa ja miten hän on sen tuonut esiin. Arvokortteja on hyvä käyttää tässä apuna.
  4. Katsojan omia mielleyhtymiä ja kuvan herättämiä tunteita.
  5. Arvioinnin kriteereiden mukaan sovellettuja osaamisen kuvauksia, kehuja ja palkintoja hyvästä työstä. Mutta myös formatiivista palautetta eli kannustavia lauseita, jotka ehdottavat miten työtä voisi vielä jatkaa tavoitteita kohti.

Täällä lisää Keskustelunaiheita valmiiden töiden äärellä.

Arviointilauseita vertaisarvioinnissa oppitunneilla Pääskytien kuvista -blogissa: https://paaskytienkuvista.wordpress.com/2019/03/30/apuopettajana-magritte/

TERVETULOA! Täältä löytyy oppimateriaalia ja ideoita peruskoulun kuvataiteen opetukseen. CC BY-NC-ND