Useissa kouluissa tehdään yhdeksännellä luokalla kuvatataiteen päättötyö eli jonkinlainen oma projekti.
Artikkeli ”Oman työn ideointi” on hyvänä apuna tässä, mutta kun sen seuraksi lisää pari muuta korttipakkaa, on päättötyön tekemisen tukena ja inspiraationa koko kuvataiteen opetussuunnitelma sisältöineen, tavoitteineen ja arvioinnin kriteereineen.
Tästä artikkelista voi olla oppilaille apua omatoimiseenkin työskentelyyn päättötyön ideoinnin ja Kuviskorttien parissa.
1. Mikä visuaalisen kulttuurin alue?
Ehkä päättötyösi ei olekaan ”joku piirros” eli ehkä et olekaan ”piirrostaidetta tekevä kuvataiteilija” tai ”taidemaalari, joka tekee maalauksen”. Ehkä sinua kiinnostaa jokin tietty visuaalisen alan osaaminen tai tuotokset, ja siksi ehkä annatkin piirustustaitosi johonkin tiettyyn käyttöön esimerkiksi teetkin työpiirroksia muotoilijan tapaan, sarjakuvan tai muotisuunnittelua? Ehkä mietit tätä asiaa ”Visuaalisen alan ammatteja” korttipakkaa selaillen ja lopuksi sittenkin päädyt olemaan piirtävä kuvataiteilija, mutta oletpa päätynyt siihen harkiten.
2. Mitä tekisin, miten?
Oman työn ideointi saattaa olla energiaa antavaa ja todella hauskaa, mutta joskus siihen liittyy luomisen tuskaa tai pää tuntuu aivan tyhjältä. Oman työn ideointi” – artikkelissa kerrotaan miten voisi edetä niin, että koko ajan on monenlaisia reittejä valittavana. Ja miten lopputyöhönsä löytää sisältötavoitteita eli mitä on tarkoitus tehdä sekä ilmaisullisia tavoitteita eli miten näihin tavoitteisiin pääsisi.
3. Millaisia tavoitteita minulla on?
Arvioinnista puhuminen voi oman projektin suunnitteluvaiheessa tuntua rajoittavalta tai jopa ahdistavalta. Mutta koska arviointi perustuu T-tavoitteisiin ja kohdistuu oppimiseen ja työskentelyyn, eikä pelkästään valmiiseen työhön ja sen taitavuuteen, arvioinnin kohteita kerratessa voi inspiroitua, kerrata, oppia uusia näkökulmia ja saada varmuutta.
Esimerkiksi ehkä olet ajatellut, että haluaisit tehdä jotain vaikuttavaa – sekin on yksi arvioinnin kohde ja tavoite. Seuraavaksi vain miettimään, millä kuvailmaisun keinoilla saisit viestisi parhaiten perille!
Tiivistetysti: arviointi kohdistuu siihen miten teet havaintoja, miten niitä ilmaiset, miten tutkit ja tulkitset kaikkea visuaalisuutta ympärilläsi ja millaisia tuotoksia tästä kaikesta saat aikaiseksi. Ei kuullosta vaikealta, eihän?
Työskennellessäsi voit välillä tarkkailla näitäkin asioita ja kirjoittaa ja piirtää tai valokuvata muistiin luonnosvihkoosi tai portfolioosi millaisia havaintoja teit ja miten jne.
4. Miten meni ja miltä tuntui?
Projektin valmistuttua on todennäköisesti tarve itsearvioinnille ja kerrata mitä oikein tapahtui. Oikeastaan jokainen ryhmän oppilas on tehnyt samaa työtä, vaikka tulokset näyttävät hyvin erilaisilta: jokainen on käynyt läpi luovan prosessin vaiheet. Missä järjestyksessä sinun prosessisi tällä kertaa eteni? Mitä teit, mitä tapahtui ja miltä tuntui? Missä vaiheessa opettaja tai vertaisesi olivat apuna? Miten seuraavan kerran aloittaisit projektin?
5. Katse koko ryhmän töihin.
Valmiiden töiden äärellä voidaan viivähtää keskustellen, tulkiten, kerraten, opiskellen. Ja turhaa vertailua välttäen. Puheenaiheita ”loppukritiikkeihin” löytyy täältä.
6. Lopuksi tässä artikkelissa voisi olla jotakin näyttelyarkkitehtuurista. Olisiko tarvetta korttisarjalle aiheesta ”Viisikymmentä vihjettä oppilastöiden esille laittoon”? Ehkä se voisi myös olla lopputyön aihe!
Muokattu 16.5.2024